tiistai 19. toukokuuta 2015

Retki-Rogaining 2015

Team Jopatuksen debyyttikisa Retki-Rogainingissa tuotti naisten sarjan kultamitalit. Kisa meni täysin suunnitelman mukaisesti, ehdittiinpä hakea yksi extrarastikin. Pääosa matkasta meni kävellen, juoksuaskeleita otettiin lähinnä kisan alkupuolella. Jostain netin syövereistä mieleen jäänyt lainaus vapaasti suomennettuna: Rogaining on 14 tuntia hauskaa ja 10 tuntia luonteen kasvatusta, piti aika hyvin paikkansa. Hauska jatkui tosin auringonnousuun asti ja siitä alkoivat matkan vaikeimmat tunnit. Ei tehnyt mieli syödä tai juoda ollenkaan ja kävely sujui aika tahmeasti ja erityisesti tauoilta lähdettäessä robottimaisesti. Evästä oli kuitenkin nakerrettava, se oli onneksi molemmille selviö.

Laskelmat ajan riittämiseksi maaliin pääsyyn aloitettin 9 rastia ennen maalia vaikka reittisuunnittelussa asetetuista aikarajoista oltiinkin edellä. Totesimme, että vaikka nopeutemme olisi vain piirun yli 2 km tunnissa niin maaliin ehditään. Olipa jossain aikaisemmassa vaiheessa kisaa puhuttu lisäpistosta hakemaan joku 9 pisteen rasti. Tästä kuitenkin luovuttiin kisan edetessä ja ihan fiksusti niin. Päätavoite oli kuitenkin alusta asti ehtiä maaliin ajoissa ja saada hyväksytty suoritus. Jotenkin myöhästymisestä johtuva hylkääminen olisi vuorokauden kisan jälkeen liian lannistava ajatus. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja montaa käytännön kokemusta fiksumpana seuraavaan skabaan!

Reitin suunnittelussa kiinnitimme erityisesti huomiota rasteilletulosuuntiin. Suunnittelu oli tältä osin onnistunut, sillä isommilta pummeilta vältyttiin.

Piirsimme karttaan kuljettavan reitin, johon tehtiin matkan edetessä hienosäätöä maastokokemusten pohjalta. Juuri kuvassa piirrettävästä kohdasta polku hävisi jonnekin hakkuuaukon syövereihin ja piti lähteä umpimetsärymylle.

Rasti 46 kiikkui nätisti ojanristeyksen ylle kaartuneessa puussa. Tästä oli enää kaksi rastia matkaa maaliin sunnuntaina. Etenemisnopeus ei enää päätä huimannut ja seuraavaan rastiväliin tuhrautuikin eniten aikaa.

Maaliintulon jälkeen oli hymy herkässä. Enää ei tarvinnut pakottaa kroppaa liikkumaan, juhlaa!

Matka sujui suunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta 6 pisteen rasteja, joita meille tuli tavaksi pummata. Pikkuisen ohi viereiselle nyppylälle tai hyvin kaarrellen kohti rastipistettä. Loppukisasta tuo 6 pisteen rastien kirous saatiin kuitenkin murrettuna nappaamalla rasti 69 suoraviivaisesti.

Kisareissun kenties jännimmät hetket koettiin rastia 50 kohti mäelle noustessa. Minulla alkoi todenteolla pehmetä päässä ja tuntui, että kaiken keskittymisen tarvitsi ihan siihen että sai jalat ottamaan aina seuraavan askelen. Jonkin sortin sippaaminen oli todella lähellä ja totesin, että suunnistamaan minusta ei ole. Olimme ihan rastin lähellä, joten kävimme kuittaamassa sen. Laskeuduimme rinnettä alemmas ja pidimme kelpo huoltotauon. Join nesteytyslääkettä ja tuo keskimääräisesti karmeanmakuinen liemi ei maistunutkaan yhtään hullummalta. Päättelin, että taitaa olla juuri sitä mitä kroppa tarvitsee. Lisäksi pistelin sipsejä. Katselimme samalla komean kirkkaanpinkkiä taivaanrantaa, jonka taakse aurinko hyvää vauhtia hävisi. Pian matka jatkui olo merkittävästi kohentuneena: kartasta tajusi taas jotain eikä kävelyyn tarvinnut erityisesti keskittyä.

Kisaan toi haastetta lämpötilan tippuminen pakkasen puolelle yöaikaan. Parhaimmillaan kuljimme kaikki vaatteet päällä ja silti tuntui kylmä vaivaavan. Ei olisi lähtiessä uskonut, että goretakissa tulee vielä käveltyä. Alkumatkasta riitti ihan pitkähihainen urheilupaita ja vasta auringonlaskun lähestyessä piti lisätä juoksutakki. Aamuyön tunteina hengitys höyrysi ja erityisesti yhtään avoimemmilla paikoilla kylmyys iski. Siinä kohtaa väsy jo painoi, eikä juokseminen oikein innostanut. Hyvä puoli oli se, että paikalleen jääminen ei houkutellut :).

Seuraava potentiaalinen katastrofi iski rastin 55 paikkeilla pimeänä aikana. Rastin lähelle oli karttaan merkitty vesipiste, jonka olimme suunnitelleet olevan toinen vesitäydennyspisteemme. Ensimmäisestä oli jo aikaa useampi tunti. Emme kuitenkaan löytäneet kaivoa vartin haravoinnilla. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Olimme pahaksi onneksi juoneet vettä sillä mentaliteetillä, että vesipiste tulee pian, ei tarvitse säästellä. Lisäksi olimme rastin 94 ja 92 välillä ohittaneet kaivon täyttämättä juomakapasiteettiämme. Opittiinpa tästäkin, että älä koskaan ohita juomapistettä täydentämättä.

Kokonaisuutena kisa oli hyvä kokemus ja sujui yllättävän kivuttomasti. Toki maalissa tunsi, että tuli oltua liikkeellä lähes vuorokausi putkeen. Sekasarjan tuloksiin pisteitämme verratessa huomasi, että tekemistä on vielä kunnon kanssa. Juoksuaskelia olisi hyvä sovittaa matkalle enemmän, se voisi myös tehdä hyvää vaihtelua jaloille. Nyt ei loppumatkasta kyllä kiinnostanut lainkaan minkään sortin kevyt hölköttely.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Retki-Rogainingiin valmistautuminen

Retki-Rogaining 2015 Jyväskylä 16.-17.5. Tuolla nimellä kulkee seuraava suunniteltu seikkailu, joka on edessä jo ensi lauantaina. Olemme osallistumassa Annen kanssa 24h tunnin kisassa naisten avoimeen sarjaan. Ensimmäinen täysimittainen kisa pitkään aikaan. Annelle ensimmäinen rogaining ikinä. Yllytyshulluus on hieno ominaisuus kisaparissa :). Kisaan valmistautuminen on jäänyt suht heikolle tolalle. Käytännössä muutama juoksulenkki ja kaksi sauvakävelylenkkiä on koko yhteistreenaamisemme saldo.

19.3. Eka juoksulenkki ja sillä pituutta huimat 6,9 km ja kestoa 49 minuuttia.
Annelle eka lenkki talven jälkeen ja minulla tuntui lähinnä tervassa taivaltamiselta vaikka juostiin Jyväsjärven laitaa sileällä asfaltilla. Todettiin, että tästä on vielä matkaa edes jonkinmoiseen juoksukuntoon.

26.4. Ensimmäinen kunnollinen treeni kisatreeni.
Käytiin sauvakävellen ja reput selässä Keltinmäki - Ladun Maja - Ala-Sallaajärvi - Sallaajärven luontopolku - Keski-Suomen maakuntauraa - Hanhiperäntie - Köhniönjärven länsiranta - Kotalampi kiekura. Matkaa kertyi 24 kilometriä ja aikaa tuhraantui 5 tuntia ja 10 minuuttia. Minulla oli ekaa kertaa lenkillä upouudet New Balancen gorelenkkarit, jotka optimistisesti laitoin heti sisäänajoon vaikka tiedossa oli kevään pisin lenkki. Onneksi kengät eivät aiheuttaneet suurempia ongelmia, vähän kolotusta siellä täällä. Plussana kuitenkin keveys ja vedenpitävyys. Märät jalat olisivat varmasti rakkoontuneet.
Metsässä oli vielä lunta erityisesti metsäautoteillä ja latu-urilla. Se teki etenemiseen omat haasteensa ja parin tunnin kohdalla molemmilla painoi jo jaloissa kun pidettiin Ala-Sallaajärven ison männyn hollilla evästaukoa. Loppumatkasta taukotiheys kasvoi ja lopulta päässä kangasteli ajatus siitä että miten selvitään 24h kun alle neljäsosa jo tuntuu näin rankalle. Mutta ei siinä, suunta ylöspäin! Mainittakoon että koko lenkin ajan satoi vettä, mikä toki vain karaisi treenaajia :).

28.4.2015 Järvihaasteen ensimmäinen haaste: Köhniöjärvi.
Mukana menossa myös Hilla. Juostiin maastolenkki poluilla lähtien Köhniön uimarannalta. Matkaa 4,2 km, jossa kesti 37 minuuttia. Tilanne parempi kuin maaliskuussa, mutta kepeydestä ollaan edelleen kaukana.

6.5.2015 Hyväntekeväisyysjuoksu Jyväsjärven ympäri
Osallistuttiin Annen ja Hillan kanssa JYY:n kehyvaliokunnan ja Sporticuksen järjestämään hyväntekeväisyysjuoksuun. Juostiin Alban rannasta vastapäivään Jyväsjärvi ympäri. Kevään pisin asfalttilenkki meille kaikille. Alkumatka meni tihkuvesisateessa, mutta puoleen matkaan mennessä sade loppui. Jalat pökkelöityivät mukavasti loppua kohti, mutta koko konkkaronkka jaksoi hyvillä mielin loppuun asti. Järjestäjät kannustivat meidät vielä lyhyeen loppukiriin. Maalissa oli tarjolla Reilun kaupan luomubanaaneja, mehua ja suklaata. Matkaa järjestäjien mukaan 12,9 km, oman mittauksen mukaan 12,4 km. Meiltä tuohon hurahti n. 1 h 27 minuuttia.

9.5.2015 Sauvakävelylenkki
Taas kevään yhteistreeneissä teemaksi muodostuneessa vesisateessa suuntasimme Köhniön järven rannalta Hanhiperäntielle ja sieltä yhdyspolkuja pitkin Kolmisoppisen metsäpolun laavulle. Laavulta jatkoimme hyvin märkää polkupätkää Soidenlammen eteläosaan, josta siirryimme latupohjalle ja sitä pitkin Keltinmäkeen. Kuljimme vielä Alppiruusupuiston läpi ja lähdimme kumpikin suuntaamme. Minulla menossa mukana ensimmäinen versio itsetehdyistä nilkkasäärystimistä. Totesin että säärystimet eivät oikein pysy metsäpätkillä, mutta juoksussa ja tiekävelyssä suhteellisen hyvin. Tämän treenin päätteksi olo ei ollut läheskään yhtä väsynyt kuin parin viikon takaisella sauvalenkillä jo parin tunnin kohdalla. Matkaa kertyi 15,3 km ja aikaa kului n. 3 h 20 minuuttia. Yllätyksekseni totesin että tahti oli aikalailla sama kuin huhtikuisella lenkillä, vaikka metsästä puuttui lumi ja kepeämmältä tuntui.


Tarkoitus olisi vielä ennen kisaa katsella vanhoja kisakarttoja ja pohtia reittisuunnittelustrategiaa. Sittenpä päästään jo kokeilemaan kuinka rogaining meille maistuu. Annen ja minun kisahistoria alkoi viime syksynä kun osallistuimme Syvänniemi Multisportin pidempään sarjaan. Vietimme lähes kahdeksan tuntia juosten, meloen, pyöräillen ja koko ajan suunnistaen. Kisa oli mukava kokemus, mutta myös rankka koska silloinkin mentiin ns. soitellen sotaan eli treenaamisesta ei otettu turhia paineita :).