tiistai 25. elokuuta 2015

Rogainingin MM-kisat Saariselällä 22.-23.8.

Osallistuttiin Annen kanssa vielä toiseen 24h rogainingiin tänä vuonna. Eihän Suomeen osuneita MM-kisoja voinut jättää välistä? Ei ainakaan kun ne järjestettiin Saariselän huikeissa maisemissa. Ilmoittautuminen kisaan pistettiin vetämään jo tammikuussa ennen kuin Annella oli edes ensimmäistä rogainingia takanaan. Onneksi toukokuisista SM-kisoista jäi hyvä kokemus, niin MM-kisailmoittautuminen ei kaduttanut.
Tällä kertaa kisoihin valmistautuminen jäi yhtä leväperäiselle tasolle kuin viimeksi. Kaksi pidempää lenkkiä tehtiin kimpassa ja kaksi lyhyempää mäkivetotreeniä. Annella oli flunssamaisia oireita ja muutenkin terveystila ei tuntunut parhaalta mahdolliselta kisaa edeltävällä viikolla. Vasta kisa-aamun koittaessa selvisi, että olo oli niin hyvä että lähdettäisiin ainakin kokeilemaan miten pitkälle päivän kunnolla mennään. Kisa-aamuna matkattiin paikalle toisen joukkueen kyydillä noin viiden kilometrin päästä sijainneelta vuokramökiltä. Kaunis ilma ja riittävä terveystila kisaan osallistumiseksi toivat hymyn huulille:
Matkalla majapaikkamökiltä kisakeskukseen aamulla. Jo alkoi vähän jännittää.

Reittisuunnitelmaa lähdettiin väsäämään heti sillä mentaliteetillä, että Hash housessa käytäisiin virkistäytymässä eli laadimme kahden lenkin suunnitelman.
Toinen rogainingkisan tärkeimmistä osioista on käynnissä: reittisuunnittelu. Aurinkoisesta kelistä huolimatta suunnittelimme teltassa katseilta suojassa :).

Pisteitä olisi irronnut enemmän kisakeskuksen länsipuolelta, mutta itäpuolella oli kiinnostavammat maastot. Länsipuolella Tolosjoen ympäristössä oli tullut pyörittyä jokunen vuosi sitten Hammastunturin vaelluksen yhteydessä. Oli myös mahdollista, että olotila heikkenisi kisan aikana ja vain ensimmäinen lenkki saataisiin toteutettua. Niinpä lähtösuunta kohti avotunturia oli ratkaistu.Alkukisa meni helteessä ja Annea heikotti koko kuumimman ajan ja tuntui, ettei mitään kisaterää ole. Alun avotunturiosuudella juostiin jopa muutamaan otteeseen loivaan alamäkeen. Tässä kisassa juokseminen jäi kokonaisuudessaan hyvin vähäiseksi.
Ensimmäinen lenkki vei meidät aluksi suoraan avotunturiin. Komeata oli ja lisäksi vielä helppokulkuista. Aurinko paahtoi ihan kunnolla, joten riittävän juomisen muistaminen oli erityisen tärkeää. Neste- ja energiahukka voi kaataa nopeasti kovakuntoisemmankin kisaajan.
Nestehukka uhkasi koko alkukisan, mutta onneksi vesitäydennystä oli saatavilla monessa kohtaa reitillä virtaavista puroista. Juomapussit molemmilla oli viime kisan jälkeen tehty päivitys, joka todettiin toimivaksi. Ensimmäisellä juomavesitäydennystauolla:
Tunturipurosta oli helppo täyttää juomapussi.

Olimme arponeet strategiaamme joenylitysten suhteen ja lopulta päädyimme kahlaamaan joet normilenkkareissa eli kahluutossut ja gorekengät jäivät pois matkasta. Ekat kahlaukset olivat mukavan virkistäviä, mutta märät kengät ja sukat nopeuttivat rakkojen muodostumista kantapäihin. Kahluuosuuksille osui myös muita joukkueita samaan aikaan:
Ensimmäinen kunnon ylitys. Sinne vaan suoraan kengät jalassa kahlaamaan. Oltiin harkittu crocsien ottamista mukaan kahluukengiksi, mutta meitä kokeneemmat kisaajat puhuivat meidät luopumaan moisesta aikasyöpöstä. Nopeasti kyllä päästiin yli ja terävät kivet eivät haitanneet yhtään. Seuraavan kerran kuivaa saatiin jalkaan ensimmäisen lenkin lopuksi Hash housessa kun käytiin teltalla vaihtamassa toiset tossut joskus klo 5 aamuyöllä. Onneksi emme sitä tässä kohtaa tienneet :).

Onneksi rakkolaastarit helpottivat oloa merkittävästi. Viimeinen kahluukohta osui pimeälle ajalle ja sen jälkeen kengät eivät enää sanottavasti tuntuneet kuivuvan. Pahimmillaan lämpötila meni nollan pintaan ja hengitys höyrysi. Onneksi nousimme kohti tunturia jossa tuntui lämpimämmältä. Tauot alkoivat loppukisaa kohti venyä. Kartan itäreunan joenreunusmetsäpätkillä piisasi mäkäräisiä ja hyttysiä siihen malliin, että tauot pysyivät välttämättömässä minimissä.
Ekaan lenkkiin startista Hash houselle oli tarkoitus kulua 15 tuntia, mutta pummasimme kummankin suunnistusuran messevimmän pummin ja kävelimme kartalta ulos. Pummin selvittämisen jälkeen pääsimme rastille tunnin aikataulua myöhässä. Jäimme loppumatkalla pimeässä aikataulusta vielä tunnin verran. Osuimme kuitenkin tämän viivästymisen takia lähes Kiilopään laelle kun aurinko vihdoin pimeiden tuntien jälkeen nousi. Ei huono!
Saavuimme takaisin teltalle ja Hash houselle vasta viiden jälkeen aamulla. Vaihdoimme kuivat sukat ja kengät jalkaan ja tankkasimme Hash housen antimia. Olo koheni ja päätimme lähteä vielä toisen kerran rastien perään. Saimme kisajärkkäreiltä mukaan kameran, jolla oli tarkoitus kuvata vähän materiaalia maastosta. Haimme vielä rastit 78, 63 ja 74 ja kuvasimme muutamaan otteeseen videolle omaa menoa ja vastaantulleita joukkueita. Loppukisa sujui väsyneissä mutta siinä mielessä leppoisissa tunnelmissa, että maaliin ehtimisestä ei tarvinnut huolehtia. Se oli hyvä, sillä Annen nilkka kipeytyi viimeisillä rastiväleillä ja vauhdin kiristäminen olisi ollut hyvin tuskallista.
Viimeinen rasti löytyi suht nätisti, vaikka väsymys jo vaikutti kartan tulkintaan:
Viimeinen rasti. Aikaa maaliin palaamiseen oli vielä hyvin, lähes niin paljon että ryömimälläkin ehtisi, joten tässä kohtaa alkoi jo olla hyvä olo siitä, että hyväksytty kisasuoritus olisi pian plakkarissa. Väsy painoi kuitenkin ja piti mennä varovasti ettei tulisi nyrjähtänyttä nilkkaa tms. ikävyyttä lopputoikkaroinnissa. Annella nilkka oli jo kipeytynyt ilmeisesti silkasta rasituksesta, joten oli hyvä että meillä oli sauvat mukana ja varaa pitää tiheästi taukoja. Kellahtelimmekin viehkeästi - rysähdimme ehkä lähinnä - suoraan sammalille aina tauolle ja ylös könyäminen oli aikamoista urheilua, ehkä eniten kuitenkin henkistä sellaista. 

Lopulta kulkemamme matka linnuntietä matka rastilta toiselle oli 54,12 km. Kisan jälkeen mittasimme kartalta, että todellinen kuljettu matka oli noin 70-71 km. Rasteja ehdimme hakea 19/68 ja pisteitä kertyi 1290. Ne riittivät naisten sarjan sijaan 47./69. MM-kisauran avauksesta jäi hyvä mieli, ensi kerralla osataan jo asettaa tavoitteita!

lauantai 8. elokuuta 2015

Melontareissu Etelä-Konneveden kansallispuistoon

Ke 5.8. Kalasatama - Pieni Navettasaari, melottu matka 11 km, melonta-aika n. 2 h

Lähdettiin Kalasatamasta niin vikkelästi kuin vain saatiin kajakit vesille ja kamat niihin. Oli meinaan ihan sikkenään mäkäräisiä, jotka kävivät täysin häpeilemättä päälle. Kajakissa oli onneksi paljon miellyttävämpää. Meloimme Saukkosaaren eteläpuolelta, jossa karttaan oli merkitty hyvin kapea salmi. Kun otti vauhtia siitä pääsi läpi.

Tsekkasimme Käpynän ukon (yllä kuva) ja muitakin hienoja kallioita matkan varrella. Jylhää seutua. Yöpaikaksi valitsimme Pienen Navettasaaren laavun. Rantauduimme saareen illalla joskus ennen yhdeksää. Laavulla oli jo yksi meloja ja kolmen hengen moottorivenepoppoo, jotka tekivät hiljalleen lähtöä. Päätmme jäädä pieneen saareen. Sini ja Riku teltalla ja minä ja Ilja laavuun pystytettyyn sisätelttaan. Tämä siksi, että saaressa oli hyvin heikosti telttapaikkatilaa. Melontakeli ekana päivänä oli todella leppoisa, tässä lähestytään Pientä Navettasaarta:
Kokkasimme iltaruoaksi peruna-porkkananyyttejä, hirven- ja peuranlihavartaita ja sipulia nuotiolla. Jälkkäriksi paistettiin lettuja. Ilta oli todella kaunis ja järvi hyvin tyyni. Kuu hemmotteli meitä nousemalla suurena puiden takaa pimenneessä illassa. Painuimme nukkumaan vasta hyvälti puolenyön jälkeen.

To 6.8. Pieni Navettasaari - Pohjois-Lanstu - Iso-Häntiäinen - Lapinsalo - Pyysalon telttailupaikka, melottu matka 16 km, melontaika n. 2,5 h

Yöllä sateli vettä ja harmaa keli jatkui aamulla. Kaivauduttiin kukin omaan tahtiimme hereille ja valmisteltiin aamupalaa sateen ripotellessa laavun kattoon. Ei innostanut lähteä järvelle, joten tutkailimme kansallispuiston sateista maisemaa rauhassa saarelta käsin. Lähdimme vasta kahden hujakoilla jatkamaan matkaa sadealueen väistyttyä. Kävimme ensimmäiseksi katsomassa Pyysalon telttailupaikkaa, jossa kuului olevan hieno hiekkaranta. Tulipaikkaa ei pahemmin näkynyt eikä telttailuplänttejäkään. Jatkoimme matkaa sivutuulessa kohti Järvisaloa. Matkalla piti ylittää laivaväylä ja sitä pitkin puksuttikin juuri Myllykoski I -niminen alus jossa oli reippaasti porukkaa kyydissä. Jäimme kellumaan ja odottamaan, jotta laiva pääsisi ohi. Tuuli puhalsi ihan mukavasti ja pääsimme vähän leikkimään myötätuulisurffia vaikka kaksikkomme eivät vielä tuossa tuulessa kunnon surffiin päässeetkään. Bongasimme myös kolme puiston nimikkolajia eli kalasääksiä.
Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Pohjois-Lantsu ja sen karsikkopuut (yllä kuva Pohjois-Lantsun eteläosasta, veden takana Etelä-Lantsu). Pysähdyimme Etelä- ja Pohjois-Lantsun välisen salmen jälkeen pohjoiselle saarelle kokkaamaan lounasta märähkölle kalliolle. Aamupalasta olikin jo kerennyt vierähtää aimo tovi. Popsimme lounaan ja lähdimme jalkapatikassa karsikkopuita ihmettelemään.
Muutaman puun, joissa oli selvät vuosilukukaiverrukset (vieressä kuva), löysimmekin. Jatkoimme matkaa kohti Iso-Häntiäistä tarkoituksena käydä katsomassa miltä kulotuksen jälkeinen metsä näyttää. Kyllähän se poikkesi muista ympäristön saarista. Saarelta saarelle suhtkoht vastatuuleen meloen lähdimme kohti Lapinsalon laavua ja venesatamaan. Tuuli tyyntyi matkan aikana ja lopulta perille tullessamme sitä ei ollut nimeksikään ja aurinkokin alkoi näyttäytyä. Lapinsalossa oli aiemmin bongattu Myllykoski I laiturissa ja iso poppoo konnevetisiä makkaraa paistamassa ja virkistäytymässä. Tarjosivat meillekin kaljat ja makkarat ja Riku pääsi tutustumaan heidän alukseensa.
Joimme laavulla teet ja popsimme Ballerina-keksejä. Poimimme laavun läheisyydestä myös mustikoita aamupalakiisseliä ja iltapalaa varten. Meloimme yöksi Pyysalon telttapaikalle, koska saimme kuulla että olimme etsineet paikkaa väärältä puolelta. Iltamelonta oli kaunis sillä auringonlasku alkoi jo punata taivasta ja järvi oli hyvin tyyni. Löysimme nuotiopaikan mutta telttapaikkoja ympäristössä oli hävettävän vähän. Meillä oli onneksi vain kaksi telttaa ja niille löytyi paikat. Kokkailimme iltaruokaa ja loppuillasta jännitimme saderintaman osumista yöpaikkaamme. Tuuli kiihtyi ja selvästi kauempana satoi. Onneksi vältyimme sateelta sillä kypsensimme nuotiossa mustikkapiirakan netistä löytyneen kolikkokikan (http://peda.net/veraja/jyvaskyla/luontokoulu?m=viewnote&m_id=1675121&n_id=51066) avulla. Piirakka ei palanut! Paistoalusena käytettyä trangian paistinpannu ei tosin tykännyt kovin hyvää, vaikka se oli kiedottu folioon.

Pe 7.8. Pyysalo - Selkäsaari - Kalasatama, melottu matka 13,5 km, melonta-aika n. 2 h 

Perjantai valkeni huikena. Aurinko paistoi ja hiekkapohja kun oli rannassa niin eihän sitä voinut kuin pulahtaa uimaan. Pidimme hitaan aamun ja rauhassa kokkailimme ja nautimme aamupalat. Leiripaikalla kävi myös yksi lähelle rantautunut venepoppoo ja toisella puolella niemeä yöpynyt meloja sekä puiston ylläpitopoppoota pari kappaletta. Olipas ruuhkaa perjantaiaamussa!
Ison Pyysalon tulipaikalla oli polttopuuta hyvin katoksessa, kunhan sitä jaksoi pilkkoa poltettavaan kokoon. Tasaisia telttapaikkoja on paikalle tarkoitus tehdä enemmän ja laavukin sinne on kuulemma suunnitteilla.
Lähdimme melomaan etelään pieneen vastatuuleen kohti Selkäsaarta. Siellä oli kuulemma karttaan merkitsemätön keittokatos jonka halusimme tsekata. Vajaan tunnin melonnan jälkeen saavuimme saareen ja huomasimme katoksen kodaksi. Saaren rannassa oli useampi paikka, missä kajakin pohjan saattoi iskeä kiveen eli tarkkana sai olla.
Matka jatkui itään kohti Kalasatamaa. Pujottelimme tyynessä kelissä pieniä saaria ja ihmettelimme meitä puoliksipelästynyttä joutsenta ja jonkin linnun männyn latvassa sijaitsevaa pesänhärpäkettä. Aurinko paistoi ja aurinkorasvasta huolimatta kaikki keräsivät pientä punoitusta iholleen.
Kalasatamaan päästyämme pakkasimme kajakit auton katolle ja palasimme Jyväskylään Kivisalmen kievarin kautta. Siellä popsittiin reissun kunniaksi maittavat purilaiset.

Reissusta löytyy vielä lyhyt video:

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Päiväretki: Peurunka-Touruvuori

Hyppäsimme Annen ja Hillan kanssa 7:30 bussiin Jyväskylän Matkakeskuksella ja huristimme kylpylä-hotelli Peurungalle. Sieltä lähdimme aurinkoisessa säässä Metso-reittiä kulkemaan kohti Jyväskylää. Pian huomasimme, että talvi- ja kesäreitti kulkevat paikoin eri kohdissa. Reittimerkkejä näkyi kuitenkin ohjaamassa meitä kohti alikulkua siinä missä talvireitti olisi painanut suoraan pellon poikki.
Alkumatkasta näkyi heinää seipäillä ja paljon hevosia.
Pidimme ekan istuskelutauon Haukilammen kodalla, jossa oli pöytä ja penkit retkieväiden syömistä varten. Nautiskelimme heräävästä päivästä ja päätimme lähteä Purstolammen ja Huosioislammen ohi kulkevaa reittiä joka oli selvästi Metso-reittiä vähemmän käytetty ja merkattu. Lammet olivat kivan erämaisia ja kunhan selvisimme reitillä olleesta hakkuuaukosta kulkukelpoisuus oli ihan kelvollinen. Märkiä pätkiä oli muutama ja kengät saattoivat kastua. Polun tullessa sähkölinjoilla hukkasimme uran ihan täysin ja otimme oman reitinvalinnan ilmeisesti moottorikelkkauraa pitkin. Päädyimme lopulta Siikajärven rantaan.
Siikajärven rantaa, missä pulahdimme uimaan.
Siikajärvi näytti erikoiselta koska sitä ympäröi joka puolelta hiekkaranta, joka lähemmän tarkastelun jälkeen paljastui veden alta paljastuneeksi vanhaksi järven pohjaksi. Tiedä kuinka viimeaikainen vedenpinnan lasku oli. Emme jääneet sitä ihmettelemään vaan pulahdimme Hillan kanssa uimaan Annen ihmetellessä rannalla. Pidimme myös evästystauon ennen palaamista takaisin suunnitellulle reitille.

Halsvuoren kallion juurelta.
Reitille palataksemme oli edessä pari metsärytyä. Suuntana olivat Halsvuoren kalliomaalaukset. Maalauksia ei löytynyt, mutta komeat kalliot kyllä. Kävimme sekä ylhäällä, josta näkyi suht kauas, että alhaalla ihmettelemässä kiipeilyreittejä. Jatkoimme matkaa tylsää suoraa asfalttitietä jossa jatkuvasti kulki isoja rekkoja. Polkulantien kohdalla lähdimme asfalttitieltä ja palasimme hiekkatie/polkureittiä taas Metso-reitille, joka ylitti pian asfalttitien. Ylityksen jälkeen oli laavu ensimmäisen lammen rannalla ja pidimme siinä tauon.

Pian laavun jälkeen tulimme hiekkakuoppa-alueelle, jossa harhaannuimme reitiltä. Hiekkakuoppien jälkeen kuljimme hiekkatietä liian pitkälle ja ohitimme Ampujien majalle vievän risteyksen. Muutimme suunnitelmaa ja menimme umpiperään vievän hiekkatien päästä lähteävää polkua Karhujärven laavulle taukoilemaan ja tutustumaan uuteen paikkaan. Laavu todettiin hyväksi lähiretkikohteeksi.

Laavulta suuntasimme erinäisiä uria pitkin Touruvuoren ulkoilupaanalle. Lopulta ryvimme sinne linjan alusta josta oli kaadettu kaikki korkeahkoksi päässeet puun alut ja samalla blogattu kartan mukaan siinä kulkeva polku. Matka painoi jo tässä vaiheessa ja lyhyellä pätkällä eteneminen oli varsinaista etanavauhtia hurjalla efortilla. Mutta pääsimme Touruvuoren polulle ja suuntasimme Pappilanmäen parkkipaikan kautta Raivaajantien päähän, josta saimme autokyydin takaisin sivistyksen pariin.

Matkaa kertyi n. 29 km ja aikaa tuon kulkemiseen kului 6 h 42 min eli keskimääräinen kulkunopeus oli 13:52 min/km. 

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Suomi meloo 6.-12.6.2015

Rogainingista toivuttuani edessä oli kokonaan uusi kokemus. Ilmoittauduin mukaan jyväskyläläisen melontaseuran Melanvilauttajien viestijoukkueeseen Suomi meloo -melontaviestiin. Joukkueen vahvuus oli lopulta vain kaksi henkilöä, mutta se ei ollut mikään syy olla lähtemättä.

Suomi meloo melottiin 31. kerran ja tänä vuonna reitti kulki Lappeenrannasta Viipuriin Saimaan kanavaa myöten ja sitten autosiirtymän jälkeen Virojoelta Helsinkiin Puotilan venesatamaan. Melottava matka oli pilkottu etappeihin, joiden pituudet vaihtelivat 5-40 km. Ideaalitapauksessa joukkue pystyisi melomaan koko viestin eli melojia vaihdettaisiin sopivasti vaihtopisteillä. Meille oli selvää että kahden hengen joukkueella osuuksia täytyisi jättää välistä. Toisaalta oli myös selvää, että kumpikin saisi meloa juuri niin paljon kuin intoa ja melontakuntoa riittäisi.

Itselläni oli takana pari hassua 6 km melontapyrähdystä sekä edeltävällä viikolla seuran kurssille apuohjaajana osallistuminen. Kurssilla kyse oli lähinnä kajakissa istumisesta, joka toki on sekin oleellinen kyky pitemmillä melontapätkillä :-D. Oman kunnon lisäksi arvelutti se, että olin melonut merellä tasan kerran ja senkin lähes rasvatyynellä kelillä Korppoon saariston suojassa. Tosin aallokkomelonta kiinnosti ja Päijänteellä aallokossa pääsi lähinnä riemun kiljahduksia.

Kalustona meille lähti mukaan lopulta viime hetken säädön jälkeen MeVin muistokajakki Nordkapp HSC, jota kanssamelojat tituleerasivat kajakkien 80-luvun Rolls Royceksi. Komea peli se tosiaan on kuten allaolevista kuvista näkyy. Säädöstä johtuen en ehtinyt lainkaan koemeloa paattia, joten lauantaiaamuna 6.6. piirun verran vaille klo 4 siirryin vesille tuossa kajakissa ensimmäisen kerran Lappeenrannassa heti valmiina lähtemään Suomi meloon ensimmäiselle etapille.

Saimaan kanavassa rajan yli melominen oli hienoa: passiin sai veneen kuvan leimaan :-D. Osuuteen mahtui 2 h passintarkastuspysähdys, useampi yli 10 m korkeuserolla oleva sulku sekä 1,5 h tullitarkastus, jonka yhteydessä täytettiin kaavakkeita kajakeissa istuen.

Reissuun mahtui myös melontaurani suurimmat aallot ja kovin tuuli (puuskat n. 18 m/s Viipurissa). Toivottavasti melontatekniikka ei reissun aikana ainakaan huonontunut. Oppipahan melomaan ryhmässä eli olemaan törmäilemättä muihin ja peesaamaan kaksikoita kevyemmän kyydin toivossa. Pääsin myös surffiin muutaman kerran harvinaisilla myötäaaltopätkillä. Ensimmäinen oikea yömelonta tuli myös koettua Haminasta Lauanniemeen johtokajakin etuaukossa. Totesin, että taidan olla enemmän soolomeloja. Tai ainakin ohjaamaan pitää päästä. Joukkueemme kajakissa ei toiminut evä, joten koko matka tuli melottua täysin melalla ja kallistuksilla ohjaten. Kuulemma moinen edesauttaa tekniikan kehitystä. Uskoako tuota :-D.

Viikon saldona meloin viestissä yhdeksän osuutta ja lisäksi yhden omatoimisen melontalenkin Porvoonjoella. Melontamatkaa kertyi aika tarkalleen 150 km, mihin mahtui sekä pisin yksittäinen melontapäiväni (41 km) sekä rankin yksittäinen melonta, jossa meloimme 11 m/s vastatuuleen 15 km minkä jälkeen 2 km myötätuuleen. Myötätuulipätkällä jaksoi enää vaivoin kannatella melaa (Werner Shuna, n. 750 g). Kyseessä oli siis viestin viimeinen pätkä ja aiemmat kuusi melontapäivää painoivat. Näin jälkiviisaana voi kommentoida, että reissu olisi tuntunut varmasti kevyemmältä, jos kevään aikana olisi käynyt edes muutaman useampituntisen melontalenkin. Hieno reissu joka tapauksessa!
Muutamia kuvia viikon varrelta:

 Saimaan kanavassa sulussa odottamassa, että vesi alkaa laskea.

 Vaihtopaikka Kotkan Santalahdessa. Joukkueemme kulkupeli eli puna-oranssi Nordkapp etualalla.

 MeVin Nordkapp HSC osuudella Keihässalmi - Loviisan ydinvoimala. Ollaan juuri lähdössä suojaisalta maatauolta.

 Suomi meloo -viesti saapuu Porvooseen auringonlaskun aikaan.

Johtokajakin lippu hulmusi komeasti viestin viimeiselle osuudelle lähdettäessä Sipoonrannassa. Kovempaa hulmuamista oli kuitenkin vielä luvassa.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Retki-Rogaining 2015

Team Jopatuksen debyyttikisa Retki-Rogainingissa tuotti naisten sarjan kultamitalit. Kisa meni täysin suunnitelman mukaisesti, ehdittiinpä hakea yksi extrarastikin. Pääosa matkasta meni kävellen, juoksuaskeleita otettiin lähinnä kisan alkupuolella. Jostain netin syövereistä mieleen jäänyt lainaus vapaasti suomennettuna: Rogaining on 14 tuntia hauskaa ja 10 tuntia luonteen kasvatusta, piti aika hyvin paikkansa. Hauska jatkui tosin auringonnousuun asti ja siitä alkoivat matkan vaikeimmat tunnit. Ei tehnyt mieli syödä tai juoda ollenkaan ja kävely sujui aika tahmeasti ja erityisesti tauoilta lähdettäessä robottimaisesti. Evästä oli kuitenkin nakerrettava, se oli onneksi molemmille selviö.

Laskelmat ajan riittämiseksi maaliin pääsyyn aloitettin 9 rastia ennen maalia vaikka reittisuunnittelussa asetetuista aikarajoista oltiinkin edellä. Totesimme, että vaikka nopeutemme olisi vain piirun yli 2 km tunnissa niin maaliin ehditään. Olipa jossain aikaisemmassa vaiheessa kisaa puhuttu lisäpistosta hakemaan joku 9 pisteen rasti. Tästä kuitenkin luovuttiin kisan edetessä ja ihan fiksusti niin. Päätavoite oli kuitenkin alusta asti ehtiä maaliin ajoissa ja saada hyväksytty suoritus. Jotenkin myöhästymisestä johtuva hylkääminen olisi vuorokauden kisan jälkeen liian lannistava ajatus. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja montaa käytännön kokemusta fiksumpana seuraavaan skabaan!

Reitin suunnittelussa kiinnitimme erityisesti huomiota rasteilletulosuuntiin. Suunnittelu oli tältä osin onnistunut, sillä isommilta pummeilta vältyttiin.

Piirsimme karttaan kuljettavan reitin, johon tehtiin matkan edetessä hienosäätöä maastokokemusten pohjalta. Juuri kuvassa piirrettävästä kohdasta polku hävisi jonnekin hakkuuaukon syövereihin ja piti lähteä umpimetsärymylle.

Rasti 46 kiikkui nätisti ojanristeyksen ylle kaartuneessa puussa. Tästä oli enää kaksi rastia matkaa maaliin sunnuntaina. Etenemisnopeus ei enää päätä huimannut ja seuraavaan rastiväliin tuhrautuikin eniten aikaa.

Maaliintulon jälkeen oli hymy herkässä. Enää ei tarvinnut pakottaa kroppaa liikkumaan, juhlaa!

Matka sujui suunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta 6 pisteen rasteja, joita meille tuli tavaksi pummata. Pikkuisen ohi viereiselle nyppylälle tai hyvin kaarrellen kohti rastipistettä. Loppukisasta tuo 6 pisteen rastien kirous saatiin kuitenkin murrettuna nappaamalla rasti 69 suoraviivaisesti.

Kisareissun kenties jännimmät hetket koettiin rastia 50 kohti mäelle noustessa. Minulla alkoi todenteolla pehmetä päässä ja tuntui, että kaiken keskittymisen tarvitsi ihan siihen että sai jalat ottamaan aina seuraavan askelen. Jonkin sortin sippaaminen oli todella lähellä ja totesin, että suunnistamaan minusta ei ole. Olimme ihan rastin lähellä, joten kävimme kuittaamassa sen. Laskeuduimme rinnettä alemmas ja pidimme kelpo huoltotauon. Join nesteytyslääkettä ja tuo keskimääräisesti karmeanmakuinen liemi ei maistunutkaan yhtään hullummalta. Päättelin, että taitaa olla juuri sitä mitä kroppa tarvitsee. Lisäksi pistelin sipsejä. Katselimme samalla komean kirkkaanpinkkiä taivaanrantaa, jonka taakse aurinko hyvää vauhtia hävisi. Pian matka jatkui olo merkittävästi kohentuneena: kartasta tajusi taas jotain eikä kävelyyn tarvinnut erityisesti keskittyä.

Kisaan toi haastetta lämpötilan tippuminen pakkasen puolelle yöaikaan. Parhaimmillaan kuljimme kaikki vaatteet päällä ja silti tuntui kylmä vaivaavan. Ei olisi lähtiessä uskonut, että goretakissa tulee vielä käveltyä. Alkumatkasta riitti ihan pitkähihainen urheilupaita ja vasta auringonlaskun lähestyessä piti lisätä juoksutakki. Aamuyön tunteina hengitys höyrysi ja erityisesti yhtään avoimemmilla paikoilla kylmyys iski. Siinä kohtaa väsy jo painoi, eikä juokseminen oikein innostanut. Hyvä puoli oli se, että paikalleen jääminen ei houkutellut :).

Seuraava potentiaalinen katastrofi iski rastin 55 paikkeilla pimeänä aikana. Rastin lähelle oli karttaan merkitty vesipiste, jonka olimme suunnitelleet olevan toinen vesitäydennyspisteemme. Ensimmäisestä oli jo aikaa useampi tunti. Emme kuitenkaan löytäneet kaivoa vartin haravoinnilla. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Olimme pahaksi onneksi juoneet vettä sillä mentaliteetillä, että vesipiste tulee pian, ei tarvitse säästellä. Lisäksi olimme rastin 94 ja 92 välillä ohittaneet kaivon täyttämättä juomakapasiteettiämme. Opittiinpa tästäkin, että älä koskaan ohita juomapistettä täydentämättä.

Kokonaisuutena kisa oli hyvä kokemus ja sujui yllättävän kivuttomasti. Toki maalissa tunsi, että tuli oltua liikkeellä lähes vuorokausi putkeen. Sekasarjan tuloksiin pisteitämme verratessa huomasi, että tekemistä on vielä kunnon kanssa. Juoksuaskelia olisi hyvä sovittaa matkalle enemmän, se voisi myös tehdä hyvää vaihtelua jaloille. Nyt ei loppumatkasta kyllä kiinnostanut lainkaan minkään sortin kevyt hölköttely.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Retki-Rogainingiin valmistautuminen

Retki-Rogaining 2015 Jyväskylä 16.-17.5. Tuolla nimellä kulkee seuraava suunniteltu seikkailu, joka on edessä jo ensi lauantaina. Olemme osallistumassa Annen kanssa 24h tunnin kisassa naisten avoimeen sarjaan. Ensimmäinen täysimittainen kisa pitkään aikaan. Annelle ensimmäinen rogaining ikinä. Yllytyshulluus on hieno ominaisuus kisaparissa :). Kisaan valmistautuminen on jäänyt suht heikolle tolalle. Käytännössä muutama juoksulenkki ja kaksi sauvakävelylenkkiä on koko yhteistreenaamisemme saldo.

19.3. Eka juoksulenkki ja sillä pituutta huimat 6,9 km ja kestoa 49 minuuttia.
Annelle eka lenkki talven jälkeen ja minulla tuntui lähinnä tervassa taivaltamiselta vaikka juostiin Jyväsjärven laitaa sileällä asfaltilla. Todettiin, että tästä on vielä matkaa edes jonkinmoiseen juoksukuntoon.

26.4. Ensimmäinen kunnollinen treeni kisatreeni.
Käytiin sauvakävellen ja reput selässä Keltinmäki - Ladun Maja - Ala-Sallaajärvi - Sallaajärven luontopolku - Keski-Suomen maakuntauraa - Hanhiperäntie - Köhniönjärven länsiranta - Kotalampi kiekura. Matkaa kertyi 24 kilometriä ja aikaa tuhraantui 5 tuntia ja 10 minuuttia. Minulla oli ekaa kertaa lenkillä upouudet New Balancen gorelenkkarit, jotka optimistisesti laitoin heti sisäänajoon vaikka tiedossa oli kevään pisin lenkki. Onneksi kengät eivät aiheuttaneet suurempia ongelmia, vähän kolotusta siellä täällä. Plussana kuitenkin keveys ja vedenpitävyys. Märät jalat olisivat varmasti rakkoontuneet.
Metsässä oli vielä lunta erityisesti metsäautoteillä ja latu-urilla. Se teki etenemiseen omat haasteensa ja parin tunnin kohdalla molemmilla painoi jo jaloissa kun pidettiin Ala-Sallaajärven ison männyn hollilla evästaukoa. Loppumatkasta taukotiheys kasvoi ja lopulta päässä kangasteli ajatus siitä että miten selvitään 24h kun alle neljäsosa jo tuntuu näin rankalle. Mutta ei siinä, suunta ylöspäin! Mainittakoon että koko lenkin ajan satoi vettä, mikä toki vain karaisi treenaajia :).

28.4.2015 Järvihaasteen ensimmäinen haaste: Köhniöjärvi.
Mukana menossa myös Hilla. Juostiin maastolenkki poluilla lähtien Köhniön uimarannalta. Matkaa 4,2 km, jossa kesti 37 minuuttia. Tilanne parempi kuin maaliskuussa, mutta kepeydestä ollaan edelleen kaukana.

6.5.2015 Hyväntekeväisyysjuoksu Jyväsjärven ympäri
Osallistuttiin Annen ja Hillan kanssa JYY:n kehyvaliokunnan ja Sporticuksen järjestämään hyväntekeväisyysjuoksuun. Juostiin Alban rannasta vastapäivään Jyväsjärvi ympäri. Kevään pisin asfalttilenkki meille kaikille. Alkumatka meni tihkuvesisateessa, mutta puoleen matkaan mennessä sade loppui. Jalat pökkelöityivät mukavasti loppua kohti, mutta koko konkkaronkka jaksoi hyvillä mielin loppuun asti. Järjestäjät kannustivat meidät vielä lyhyeen loppukiriin. Maalissa oli tarjolla Reilun kaupan luomubanaaneja, mehua ja suklaata. Matkaa järjestäjien mukaan 12,9 km, oman mittauksen mukaan 12,4 km. Meiltä tuohon hurahti n. 1 h 27 minuuttia.

9.5.2015 Sauvakävelylenkki
Taas kevään yhteistreeneissä teemaksi muodostuneessa vesisateessa suuntasimme Köhniön järven rannalta Hanhiperäntielle ja sieltä yhdyspolkuja pitkin Kolmisoppisen metsäpolun laavulle. Laavulta jatkoimme hyvin märkää polkupätkää Soidenlammen eteläosaan, josta siirryimme latupohjalle ja sitä pitkin Keltinmäkeen. Kuljimme vielä Alppiruusupuiston läpi ja lähdimme kumpikin suuntaamme. Minulla menossa mukana ensimmäinen versio itsetehdyistä nilkkasäärystimistä. Totesin että säärystimet eivät oikein pysy metsäpätkillä, mutta juoksussa ja tiekävelyssä suhteellisen hyvin. Tämän treenin päätteksi olo ei ollut läheskään yhtä väsynyt kuin parin viikon takaisella sauvalenkillä jo parin tunnin kohdalla. Matkaa kertyi 15,3 km ja aikaa kului n. 3 h 20 minuuttia. Yllätyksekseni totesin että tahti oli aikalailla sama kuin huhtikuisella lenkillä, vaikka metsästä puuttui lumi ja kepeämmältä tuntui.


Tarkoitus olisi vielä ennen kisaa katsella vanhoja kisakarttoja ja pohtia reittisuunnittelustrategiaa. Sittenpä päästään jo kokeilemaan kuinka rogaining meille maistuu. Annen ja minun kisahistoria alkoi viime syksynä kun osallistuimme Syvänniemi Multisportin pidempään sarjaan. Vietimme lähes kahdeksan tuntia juosten, meloen, pyöräillen ja koko ajan suunnistaen. Kisa oli mukava kokemus, mutta myös rankka koska silloinkin mentiin ns. soitellen sotaan eli treenaamisesta ei otettu turhia paineita :).